ArtsEqualin tutkijaesittelyssä Tomi Dufva - Artsequal
Tomi Dufva tutkii ohjelmoinnin opetusta, ohjelmoinnin opetuksen laajempia merkityksiä, luovaa ohjelmointia, käsityön ja taiteen merkitystä digitaalisuudessa. ArtsEqual-hankkeessa hän tutkii tarkemmin kehollisen ja kokemuksellisen tiedon merkitystä digitaalisuudessa sekä sitä, miten se voidaan saavuttaa taiteen ja luovan ohjelmoinnin kautta.
Yhteystiedot: tomidufva@mac.com
Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa? Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?
Haluan kasvattaa kokemuksellista ymmärrystä ympäröivästä digitaalisesta maailmasta ja parantaa vaikutusmahdollisuuksiamme siinä.
Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa?
Digitaalisuus on aikaamme määrittävä ilmiö. Puhe digitalisaatiosta on läsnä enenevässä määrin, kun kuvaillaan tulevaisuuden maailmaa: Sitä käytetään melko väljästi kuvaamaan digitaalisen teknologian yleistyvän käytön mukanaan tuomia muutoksia. Digitaalinen tekniikka on läsnä niin työelämässä, vapaa-ajassa, koulutuksessa, sosiaalisissa suhteissa kuin kulttuurissakin.
Tämä digitaalisuuden kaikkiallisuus tuo eteemme uudenlaisia haasteita, jotka pohjimmiltaan vaativat digitaalisen teknologian ymmärrystä: digitaalisen teknologian ohjelmoitu luonne tekee ohjelmointia ymmärtävistä ja ymmärtämättömistä eriarvoisia.
Digitaalisen teknologian pohjana on aina koodia, ohjelmointia. Tämä koodi ei ole arvovapaata, vaan heijastaa laajalti niin tiedostettuja kuin tiedostamattomiakin arvovalintoja, oli kyseessä sitten ohjelmoijan, ohjelmointifirman tai laajemman kulttuurisen taustan käsitys hyvästä koodista. Digitaalisen teknologian toimintamallit eivät ole muuttamattomia luonnon lakeja, vaan malleja, joiden rakenne on meidän käsissämme. Koodi ei heijasta objektiivista totuutta vaan luo rakenteellaan digitaalisen maailman lakeja. Ilman ymmärrystä näiden lakien muodostumisesta emme pysty täysivertaisesti osallistumaan keskusteluun digitaalisesta elämästämme. Väitän tutkimuksessani, että digitalisaation ymmärtämiseen ei tarvita pelkästään tarkempia määritelmiä, vaan myös kokemusta digitaalisuuden eri piirteistä. Luova ohjelmointi käyttää hyväksi taiteen kokemuksellista ominaislaatua, luoden konkreettisia siteitä abstraktin (koodin) ja fyysisen (elämän) välille. Vastaavasti luova ohjelmointi tuo digitaalisen teknologian taiteen tekemisen raaka-materiaaliksi sekä oman ilmaisun välineeksi. Tutkimuksessani kysyn, miten luova ohjelmointi voi lisätä kokemustamme, ymmärrystämme, vaikutusmahdollisuuksiamme ja ilmaisuamme digitalisoituvassa yhteiskunnassamme.
Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?
Tutkimukseni selventää digitalisaatioon liittyviä myyttejä ja käsitteitä. Tämä helpottaa yhteiskunnallista keskustelua digitalisaatiosta ja tuo toivottavasti mukaan myös taiteen erittäin tärkeän näkökulman. Konkreettisesti tutkimukseni tuottaa toimintamalleja opetukseen, tapoja tuoda ohjelmointi osaksi laaja-alaista ja ilmiöpohjaista oppimista.
Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?
Unelmanani on Suomi, jossa taiteen paikka sekä yhteiskunnassa ja opetuksessa, että ihmisen omassa elämässä ei ole pelkästään taattu, vaan myös itsestäänselvyys.
Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten jotain taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää neuvoa meille kaikille?
Kuuntelin viimepäivänä Alva Noe:n luentoa Youtubesta, siinä hän puhui taiteen voimasta tuottaa tappavan tylsiä kokemuksia, suorastaan pysäyttää aika tylsäksi ikuisuudelta tuntuvaksi hetkeksi ja sitten muuttaa tämä tylsyys joksikin mitä ei aiemmin ollut. Rohkaisen siis ihmisiä etsiytymään taiteen keskelle, tylsistymään ja avoimesti löytämään. Vinkkaan myös kuuntelemaan tuon luennon: https://www.youtube.com/watch?v=VcidL9uXw6A&t=1892s
Oma nettisivu: www.tomidufva.com
Tutkimusblogi: www.thispagehassomeissues.com
Artikkeli ohjelmoinnin opetuksesta