ArtsEqualin tutkijaesittelyssä Pauli Rautiainen - Artsequal
Pauli Rautiainen on tutkinut suomalaista taidepolitiikkaa sekä sosiaalisten ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Hän on kiinnostunut yhdenvertaisuus- ja syrjintäjuridiikasta sekä opetus- ja kulttuuritoimen lainsäädännön kehittämisestä. Rautiainen toimii tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteen professorina.
Yhteystiedot: pauli.rautiainen@uef.fi
Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?
Kuulun kokonaiskuvaa taiteesta yhdenvertaisuutta tuottavana hyvinvointipalveluna hahmottelevaan tutkijaryhmään ”Visions – Systems Analysis and Policy Recommendations”. Tehtävänämme on muun muassa muotoilla suosituksia politiikkatoimiksi hankkeen muiden tutkijaryhmien tuotosten ja havaintojen perusteella. Tuon ArtsEqualin tutkimusryhmään kulttuuripolitiikkaa ja yhdenvertaisuusjuridiikkaa koskevaa osaamista. Olen osallistunut muun muassa lainsäädäntömuutoksien pohdintaan. Pidän syksyllä 2016 ArtsEqualin yleisöluennon otsakkeella: ”Yhdenvertainen oikeus julkiseen taideopetukseen sekä taide- ja kulttuuripalveluihin 2010-luvun Suomessa”.
Arts Equalin tutkimuskysymykset liittyvät useisiin muihin käynnissä oleviin tutkimushankkeisiini. Vedän Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamaa hanketta, jossa tutkitaan kunnan syrjäisyyden vaikutusta ihmisille perusoikeuksina sinänsä yhdenvertaisesti turvattujen sivistyspalveluiden saatavuuteen. Johdan myös valtioneuvoston selvitys- ja tutkimusohjelmaan kuuluvaa hanketta, jossa rakennamme ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen tarkasteluun käytettäviä indikaattoreita Suomeen. Tällä hetkellä tutkin myös muun muassa siitä, mitä yhdenvertaisuuslaissa säädetty velvollisuus ryhtyä vammaisten henkilöiden tarvitsemiin kohtuullisiin mukautuksiin tarkoittaa kulttuuripalveluita tuotettaessa.
Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?
Suomen kaltaisessa lakisidonnaisessa yhteiskunnassa yhteiskuntapolitiikkaa toteutetaan keskeisesti säätämällä ja muuttamalla lakeja. Tutkimukseni kohdistuu siihen, millaisia muutoksia lainsäädäntöön tarvitaan, jotta taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia Suomessa.
Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?
Oma työni ArtsEqualissa palvelee suoraan lainvalmistelijoita ja poliittisia päätöksentekijöitä, jotka saavat sitä kautta tietopohjaa omalle toiminnalleen. Roolini on oikeastaan sitoa ArtsEqual-hankkeen tutkijoiden havaintoja käynnissä oleviin politiikkatoimiin ja lainvalmisteluhankkeisiin. Se on siten pikemminkin tutkimukseen perustuvaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta kuin varsinaisesti uuden tutkimustiedon keräämistä.
Millainen on visiosi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?
Ymmärrämme, että yhdenvertaiset taide- ja kulttuuripalvelut syntyvät tekojen kautta. Tuemme oman alkuperäiskansamme saamelaisten oikeutta kulttuuriinsa ja sen kehittämiseen kunnioittaen esimerkiksi saamenkäsityön duodjin merkitystä osana kulttuuriamme. Emme rakenna elokuvasalien nurkkiin erillisiä pyörätuolikarsinoita emmekä varsinkaan sijoita katsojien kasvojen eteen metallitankoja kuten Musiikkitalolla on tehty. Annamme ihmisille tilaa etsiä oma suhteensa taiteeseen ja kulttuuriin.
Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta jotain taiteeseen ja tasa-arvoon liittyvää neuvoa tai toivetta meille kaikille yhdessä toteutettavaksi?
Olemme tällä hetkellä Suomessa huonoja rakenteellisen syrjinnän tunnistamisessa. Esimerkiksi vammaisten ja ei-vammaisten elämänpiirien erotteluun kiinnittyvä ajattelu on juurtunut syvälle, eikä sitä osata kyseenalaistaa riittävästi. Se näkyy jopa yhdenvertaisuuden edistämiseen tähtäävissä asiakirjoissa. Esimerkiksi yleisten kirjastojen saavutettavuussuosituksessa tyydytään toteamaan, että uusissa tai peruskorjattavissa kirjastoissa olisi pyrittävä sijoittamaan vammaisryhmille suunnattu erityisaineisto eli äänikirjat, isotekstiset kirjat ja selkokirjat helposti saavutettavaan paikkaan. Yhdenvertaisuuden edistämisen näkökulmasta rima asetetaan tällöin tavattoman matalalle. Vammaisten ja vammattomien erottelun purkamiseksi olisi tavoiteltava kaiken aineiston sijoittamista kirjastoon eri asiakasryhmien yhtäläisesti saavutettavissa olevalla tavalla. Kun esteettömyysratkaisuja ja kohtuullisia mukautuksia tehtäessä ajatellaan niitä tarvitsevien ihmisten käyttävän vain erityispalveluita, vammaisiin kohdistuvaa syrjintää ei oikeastaan pureta vaan pikemminkin ylläpidetään. Rakenteelliseksi syrjinnäksi olisi ymmärrettävä myös ne tilanteet, joissa vammaiselle henkilölle osoitetaan jokin tietty erityinen ja erillinen paikka, johon hänen olisi tyydyttävä.
Pauli Rautiainen on tutkinut suomalaista taidepolitiikkaa sekä sosiaalisten ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Hän on kiinnostunut yhdenvertaisuus- ja syrjintäjuridiikasta sekä opetus- ja kulttuuritoimen lainsäädännön kehittämisestä.
Juha Lavapuro, Tuomas Ojanen, Pauli Rautiainen ja Virve Valtonen: Sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet syrjäkunnissa
Yhdenvertainen oikeus julkiseen taideopetukseen sekä taide- ja kulttuuripalveluihin